Tulosta

Taina Hostikka 10.12.2008

Hygienia ei vaikuta tuholaisten tuloon

Kun tuholaisia ilmestyy asuntoosi, toimi viipymättä. Riesa ei nimittäin kauan rajoitu vain omaan huusholliin, vaan ötököillä on taipumus levitä ympäri taloa. Voi olla, että köpöttelijä onkin lähtöisin naapurista, joka ei ole kehdannut ilmiöstä huudella. Kuinka kutsumattomista vieraista pääsee eroon?

Sokeritoukkia torjuttaessa käsitellään kiinteistön kaikki tilat. Runsas sokeritoukkien esiintyminen voi johtua kosteusvauriosta, sillä toukan ravintoa ovat tärkkelyspitoisten aineiden lisäksi homesienten rihmastot ja itiöt.

Taisto Eronen on perehtynyt tuholaisten torjuntaan jo vuodesta 1983. Ensimmäiset pari vuotta olivat Erosen mukaan hiljaista aikaa torjuntarintamalla, mutta tahti on vilkastunut huomattavasti. Tuholaistorjuntaa Taisto Eronen Oy aloitti vuonna 1989 ja toimii nyt jo viiden eri pisteen voimin koko Suomessa. Tuholaisten määrä ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta ihmisten aktiivisuus tarttua ongelmaan on. Aikoinaan esimerkiksi sokeritoukat, turkiskuoriaiset ja muurahaiset kuuluivat ikään kuin kalustoon.

– Tutuimpia tuholaisia ovat hiiret ja rotat, sokeritoukat ja muurahaiset. Torakoita on ajoittain reilustikin, ja sitkeä perinteinen tuttu lutikka eli lude on kokenut uuden tulemisen, Eronen sanoo.

Hiiristä monenlaista haittaa

Erosella on hiiristä sellainen havainto, että lauhat talvet ovat mahdollistaneet entistä suurempien populaatioiden kehittymisen. Sulan maan aikana kasvanut hiirikanta rellestää sitten aikaisempaa monilukuisempana myös kiinteistöissä.

Hiiret ja rotat saavat konkreettista tuhoa aikaan muun muassa jyrsimällä välikaton eristeisiin reikiä. Eristysarvot kärsivät jo siitä, ja hiirien tuottamat runsaat eritteet viimeistelevät tuhon.

Hyönteisrintamalla konkreettista tuhoa rakenteille tekevät ainoastaan hevosmuurahaiset, mutta nekin lähinnä kesämökeillä ja muissa vastaavissa kohteissa, jotka ovat vanhaa käsittelemätöntä puuta.

Lutikka on sitkeä häädettävä

Läpivuotisia asunnoissa viihtyviä hyönteisiä ovat sokeritoukat, turkiskuoriaiset, torakat, luteet ja erilaiset elintarviksetuholaiset.

– Luteita on ennätyksellisen paljon. Määrät jopa kolminkertaistuvat muutamassa vuodessa. Yksi syy on se, että osa ludekannasta on käynyt resistentiksi myrkylle, jota on pitkään käytetty sen tuhoamiseen. Aine on edelleenkin hyvä ja tehoaa useimpiin kantoihin, mutta ei pure kaikkiin. Kun ainetta käyttää tuollaiseen vastustuskykyiseen kantaan, se ei eliminoi kantaa, vaan siirtää sen toisaalle, Eronen kertoo.

Hotelli on tyypillinen paikka, josta luteita voi saada mukaansa.

– Vaikka hotellissa olisi yhtä paljon tähtiä kuin Ranskan taivaalla, luteet saattavat silti olla ongelma. Luteet imevät verta ja linnoittautuvat väijymään sinne, missä ihminen on paikallaan, siis sänkyjen lähelle. Huonolla tuurilla ne sitten saapuvat matkatavaroiden mukana Suomeen ja lisääntyvät täällä.

Hävittäminen vaatii kärsivällisyyttä

Luteen hävittäminen vie ammattilaiseltakin useita kuukausia. Ludepopulaatio voi nimittäin pysytellä elävien kirjoissa kahdeksankin kuukautta. Kun lude on imenyt itsensä täyteen verta, se vetäytyy munimaan rakenteiden suojaan. Häätäminen voi olla asukkaalle rankka operaatio, sillä myrkytys on tehtävä perusteellisesti vähintään kolme kertaa.

– Asunnosta on käytävä läpi kaikki: runkopatjan rakenteet, yöpöydän laatikot, seinustojen kolot ja saumat, taulujen taustat, hyllyt… Torjunta tehdään ruiskuttamalla, ja ruiskutuksen jälkeen asukas joutuu olemaan poissa asunnosta kaksi tuntia. Alle kaksivuotiaille lapsille, allergikoille, astmaatikoille ja raskaana oleville varoaika on viisi tuntia. Erityisen herkät henkilöt voivat saada oireita niin helposti, että heidän kannattaa olla poissa kotoa kokonainen vuorokausi.

Perusvaroaika koskee lähes kaikkea tuholaistorjuntaa. Ilahduttavia poikkeuksiakin on, kuten torakoiden ja faaraomuurahaisten torjunnassa käytettävä geelisyötti, jota ei tarvitse varoa lainkaan.

– Geelisyötit asetellaan tiettyihin paikkoihin ja elämä voi jatkua niiden keskellä. Pienet lapset voivat kontata lattialla ilman pelkoa myrkyistä. Samaa kehitystä toivoisi tapahtuvan muissakin torjunta-aineissa.

Omatoimisuus karhunpalvelus naapurille

Kun kerrostaloasukas huomaa asunnossaan tuholaisia, hänen ei missään nimessä tulisi ensimmäiseksi rynnätä rautakauppaan hakemaan torjunta-aineita, koska – kaikella kunnioituksella näitä aineita kohtaan – tehoaine riittää yleensä vain häätämään vipeltäjät pois silmistä, mutta ne siirtyvätkin samalla naapureiden riemuksi.

– Tuholaisiin liittyy aivan liian paljon häpeää, leimautumisen pelkoa ja syyllistämistä. Totuus on se, että siisteydellä ja tuholaisilla on vain vähän yhteyttä toisiinsa. Siivoamisella ei siis voi poistaa tuholaisia eikä estää niiden tuloa, vaan ainoastaan vähentää niiden määrää. Tuholaiset leviävät joka tapauksessa asunnosta toiseen rakenteita pitkin. Leviämiseen voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia.

Oikea tapa olisi ilmoittaa havainnoistaan isännöitsijälle, joka tilaa ammattilaiset tarkistamaan tilanteen. Erosen mukaan ammatti-isännöitsijät osaavat suhtautua tuholaisongelmiin asiallisesti ja ymmärtävät nopean reagoinnin merkityksen.

Ennakointi on valttia

– On mahdollista tehdä myös vuosisopimuksia esimerkiksi hiirien torjunnassa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asetellaan syöttilaatikoita hiirien kulkureiteille. Laatikot ovat muovirakenteisia ja erikoisavaimella avattavia eli ympäristön asukkaille ja lemmikeille turvallisia. Tällainen toiminta on hyvää ennakointia ja säästää aikaa, vaivaa ja rahaa, Eronen kiittelee.

Myös ampiaispesät kannattaa hävittää hyvissä ajoin, koska niiden yksilömäärä vain kasvaa. Torjuntaliikkeellekin on suurempi työ hävittää isoksi kasvamaan päästetty pesä.

Ennakointi ja asennemuutos ovatkin Taisto Erosen terveiset taloyhtiöille:

– Turha syyllistäminen pois! Avoimuuden lisääntyminen palvelisi koko taloyhtiötä. Tuholaisongelmat saadaan kuriin nopealla puuttumisella ja sillä, ettei osoitella sormella sitä naapurin Lahtista, joka sattui ensimmäisenä sanomaan, että meillä on tämmöisiä ötököitä näkynyt, onko teillä. Lahtisellahan saattaa olla naapuri, jolla ongelma ilmeni jo aikaisemmin, mutta joka ei ole kehdannut leimautumisen pelossa hiiskua siitä kenellekään.